Olen ollut semivegaani jo 4 vuotta. (vaikka olen vasta 15 :s)

Ukillani on tapana kysyä joka ikinen vierailukerta sama kysymys ''yritätkö sä parantaa maailmaa vai?'' Ei, en yritä. Enkä yritä pelastaa eläimiä. En vain voi sulattaa ajatusta, että mehevä lihakimpale, jonka juuri tökkäsin haarukkaan, on vähän aikaa sitten tapettu, paloiteltu ja pakattu muoviin, jonka jälkeen se on sysätty pitkäksi aikaa johonkin kylmiöön. Hrrr... olen siis juuri haukkaamassa kauan kuolleena ollutta eläintä. Eihän siinä mitään jos jotkut tykkää vaikka eläimen suoleen tungetusta lihasta... itse en kuitenkaan voi sitä suuhuni laittaa.

Koulussa olen myös saanut kuulla tästä ''erikoisuudestani''. Seiskaluokalla sain juosta karkuun ysiluokkalaisia, jotka yrittivät väkipakolla tunkea uunimakkaraa suuhuni :D Nykyään kaverini vain nyrpistelevät kasvispihveilleni. Olen kuitenkin ruokani valinnut. Kiitos.